Tänään pääsin leikkavan lääkärini puheille. Tämä oli edelliseen käyntiini verrattuna hyvin miellyttävä ja informatiivinen visiitti! Jonkin aikaa sain kyllä lääkärin puheille pääsyä odotella, koska käyntini oli ns. ylimääräinen aika, mutta onneksi minulla oli virkkuukoukku ja lankaa mukana. Muutama kukka sytopipooni tuli taas valmiiksi odotellessa.
Kirurgini, mukava ja empaattinen nainen, piti huolen että tiedän ja ymmärrän kaiken, mitä tuleman pitää. Tai no ainakin leikkauksen suhteen. Hän kertoi vielä leikkauksen eri vaihtoehdoista ja varmisti, että välitön rekonstruktio on se mitä haluan. Kyllä kiitos.
Hän tunnusteli huolella leikattavaa rintaa ja kainaloita (toisin kuin se edellinen lääkäri) ja sitten peilin edessä piirteli sormella viivoja ihooni ja näytti mitä mistäkin leikataan. Suunnitelmissa siis edelleen se LD-kieleke. Selän "makkara" on kuulemma hyvin tavallinen varaosa erilaisissa leikkauksissa, se voidaan tarvittaessa siirtää esimerkiksi sääreen. Nyt se vain käännetään kainalon ali etupuolelle ja alkuperäiset verisuonet säilyvät toiminnassa. (Verisuonia pitää kuulemma erityisesti varoa leikkauksen jälkeen, etteivät mene lyttyyn!)
Lääkäri kertoi myös, ettei tällä yhdellä leikkauksella saada ihan valmista, lopullista tulosta aikaiseksi, vaan leikattuun rintaan laitetaan myöhemmin esim. silikoni-implantti tai omaa rasvaa täytteeksi, jotta siitä saadaan mahdollisimman saman näköinen ja kokoinen kuin kaverinsa. Se riippuu sitten pääasiassa siitä, miten itse koen asian. Juuri nyt tuntuu, etten halua mitään "vierasesinettä" kehooni. Ja voihan olla ettei pieni epäsymmetrisyys edes haittaa niin paljoa, että haluaisin sen korjauttaa. Mutta se on myöhempien aikojen asia se. Juuri nyt olen hyvin, hyvin kiitollinen siitä, että saan syöpäkasvaimen pois ja kaupan päälle vielä korjausleikkauksenkin samalla kertaa!
Luin muuten jostain, että näitä välittömiä rekonstruktioita tehtäisiin enemmänkin, mutta osaavia plastiikkakirurgeja ei ole tarpeeksi. Yksityisellä puolella tällaisen leikkauksen hinta liikkuisi kymmenissä tuhansissa euroissa. Aivan ilmaisia eivät ole sytostaatitkaan... Tämä veronmaksaja kiittää ja kumartaa (vähän anteeksipyydellen oman kunnan suuntaan kylläkin, tässä niitä ennakoimattomia erikoissairaanhoidon kustannuksia nyt tulee.).
Kirurgini kertoi huolella leikkauksen eri vaiheista: ensin noin 1½ tunnin leikkaus selinmakuulla (eli rinnan ja vartijaimusolmukkeen poisto), sitten tauko kun patologi tutkii pikaisesti imusolmukkeen, ja jos siinä näkyy merkkejä syövästä, myös muut imusolmukkeet poistetaan. Tämän jälkeen minut käännetään kyljelleni, operoidaan selkäpuolelta kieleke, kursitaan selkä kiinni ja pyöräytetään taas selälleen ja sitten seuraa vielä useamman tunnin operaatio, jossa plastiikkakirurgi muotoilee minulle uuden rinnan - tai ainakin sen "perustukset".
Minulle kerrottiin myös leikkauksen jälkeisestä toipumisajasta, mahdollisista ongelmista, dreeniletkuista ym.
Sain kuulla myös sen, että saan varautua noin puolen vuoden prosessiin, sytostaatteja ainakin on tulossa ihan varmasti. Tämä oli se, minkä kipeimmin halusinkin tietää! Eli parin viikon takainen sairaanhoitajien optimistinen käsitys oli ihan tuulesta temmattu. Onneksi olin sen jo tajunnut, niin en pudonnut ihan niin korkealta!
Huh. En ole tuntenut itseäni mitenkään sairaaksi tähän mennessä, mutta ajatus puolen vuoden sairauslomasta kieltämättä vähän hätkäytti... Viikon kuluttua tähän aikaan olen osastolla leikkauksen jälkeisessä tokkurassa ja luultavasti tunnen kyllä itseni sairaaksi viimeistään sitten. Matka alkaa...
Ja nyt viimeistään pitäisi osata lakata miettimästä työasioita! Tähän saakka en ole tiennyt tuleeko tämä koko prosessi mahtumaan kätevästi kesäloman sisälle vai ei. Mutta puoli vuotta... mahdollisesti koko syyslukukausi. En vielä ymmärrä tätä ollenkaan. Töissä on paljon uusia juttuja alkamassa elokuussa, ja nyt ne hoitelee joku toinen. Tässä(kin) on sulattelemista.
Muutamalle tärkeälle ihmiselle haluaisin mennä kertomaan tästä nyt heti paikalla, mutta enhän voi, kun on juhannus ja juhlamieli (vaikka räntää sataisikin!). :) Ehtiihän sen varmaan maanantainakin. Aion myös kertoa tilanteestani Facebookin kautta rajatulle joukolle ystäviä, mm. upealle työporukalleni. Parempi kuitenkin, että ihmiset kuulevat asiasta suoraan minulta, kuin supatellen marketin kulmalla kerrottuna joltain juoruämmältä tai -äijältä.
Ensi viikko onkin sitten buukattu näihin hommiin: maanantaina verikoe (leikkaukseen varataan oikeantyyppisiä punasoluja, varmuuden vuoksi), tiistaina kampaaja (aloitan totuttelun hyvin lyhyeen ja helppohoitoiseen hiustyyliin :D ), keskiviikkona tehdään imusolmukekartta sädesairaalassa ja torstaina klo 7.00 sitten leikkaukseen. Pitäisi noissa väleissä ehtiä vielä vähän siivoilla, ommella, kylvää kukkia, pestä pyykkiä ja sensemmoista.
Saan varmaan tottua siihen, että kalenterini täyttyy tulevina kuukausina vähän eri asioista kuin ennen...
Nyt juhannuksen viettoon! Täysin rinnoin! (heh heh)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti