keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Säteilevä joulukuu

Kyllä on syöpä taas tuonut sisältöä elämään! Joulukuusta 14 arkipäivää on mennyt siihen, että ajelen sädesairaalalle reilun 20 kilometrin päähän ja hetken päästä taas takaisin kotiin. Huomenna on onneksi viimeinen kerta.

Olen siis saanut nyt 14 päivänä sädehoitoa, toisin sanoen annoksen korkeaenergistä ionisoivaa säteilyä lineaarikiihdyttimestä. Tämän säteilyn tarkoitus on tuhota syöpäsoluja ja estää niitä jakautumasta. Kuten sytostaatitkin, sädehoito iskee erityisesti nopeasti jakautuviin soluihin, jollaisia siis juuri syöpäsolut ovat. Sädehoidon on todettu pienentävän rintasyövän paikallisen uusiutuman riskiä merkittävästi, erityisesti jos on tehty rinnan osapoisto. Koko rinnan poistamisen jälkeen sädehoitoa ei yleensä edes anneta, jos syöpä ei ole levinnyt kainalon imusolmukkeisiin. Minullahan puolessa imusolmukkeista oli syöpää, minkä takia saan säteitä rintakehän lisäksi myös kainaloon ja soliskuoppaan.

Sädehoitoa on käytetty jo satakunta vuotta, mutta tekniikka on tietysti kehittynyt ja kehittyy edelleen kaiken aikaa. Tähän saakka tavanomaiseen rintasyövän hoitopolkuun on kuulunut viisi viikkoa eli 25 kertaa sädehoitoa, mutta nyt on käytössä uusin menetelmä, hypofraktiointi, jonka ansioista säteiden kerta-annosta on voitu nostaa ja samalla siis hoitokertojen määrää vähentää. Menetelmä ei ole vielä kaikkialla yleisessä käytössä, Jyväskylässäkin näitä 15 kerran hoitoja on annettu ymmärtääkseni vasta tästä syksystä alkaen.
Lääkärilehden artikkeli  kertoo aiheesta lisää, jos olet kiinnostunut. 

Ja samaan syssyyn vielä syöpäpotilaiden kansantajuinen opas  Ohjeita sinulle, joka saat sädehoitoa .

Joulukuun alkupuolella kävin annossuunnittelutietokonetomografiakuvauksessa (tämä sana kannattaa muistaa, jos harrastaa hirsipuun pelaamista!), jonka yhteydessä ihooni tatuoitiin kolme pistettä sädehoidon kohdistamisen helpottamiseksi, yksi kumpaankin kainaloon ja yksi rintojen väliin. Kuvausta varten leikkausarvet, myös selän kielekkeen ja dreenien aukkojen paikat, merkittiin jonkinlaisella nauhalla, jotta ne näkyisivät kuvissa. 
Kuvausten yhteydessä kävin myös lääkärillä, joka selitti sädehoiton kulkua ja kertoi säteilyn haittavaikutuksista. Nämäkin haitat ilmenevät vasta viikkojen, kuukausien ja jopa vuosien viiveellä. Vaikka käytössä on viimeisin tekniikka ja säteiden kohdistus on tarkkaa, tulee elimistöön väistämättä vähän osumaa myös niihin elimiiin, joihin ei tähdätä. Minun tapauksessani säteilyä saa erityisesti oikeanpuoleinen keuhko, minkä johdosta alkuvuodesta saattaa ilmaantua kuivaa yskää ja jopa keuhkotulehdus. Soliskuoppaan osuva säteily liippaa läheltä kilpirauhasta ja saattaa aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, jonka oireet voivat olla suunnilleen mitä tahansa ja ilmaantua vuosien kuluttua. "Mutta ei sitä kaikille tule", sanoi lääkäri! Huh...

Iholla hoidoista ei näy vielä juuri minkäänlaisia merkkejä, hoidetun puolen iho on ehkä aavistuksen punaisempi kuin toinen puoli. Neuvottiin välttämään hankausta, deodoranttia ja saippuaa sekä suojaamaan hoidettu alue märällä pyyhkeellä jos menee kunnon löylyihin. (Enpä tuota muistanut, kun aattona kävin rantasaunassa.) Myös auringolta hoidettu alue pitää suojata huolella ainakin pari vuotta sädetyksen jälkeen. 
Ihon rasvailua suositeltiin, mutta kun en normaalistikaan käytä mitään voiteita, en ole oikein muistanut. Ja jos iho siis on palaakseen, se ilmenee vasta joskus viikkojen kuluttua. Mutta koska minun ihoni ei ole mitenkään herkkä kärventymään tai kuivumaan, niin luulenpa ettei mitään isompia ihovaurioita ole luvassa. Olen kyllä nähnyt hurjia kuvia syöpäsiskojen sädetetyistä rintakehistä, joillakin jälki tosiaan on kuin silitysraudalla olisi painettu. Kerron sitten myöhemmin miten minun orvasketeni tämän kesti.

Leikatun ja sädetetyn puolen käden lymfaödeema on myös yksi ikävä uhka. Imusolmukkeiden poiston lisäksi sädehoito saattaa vielä heikentää imunestekiertoa entisestään ja aiheuttaa turvotusta ja ongelmia koko loppuelämän ajaksi. Olisin kyllä onnekas ja onnellinen, jos selviäisin tästä rumbasta ilman kompressiohihaa ja -hanskaa!

Onnellinen olen myös siitä, että sädehoitoni saatiin mahdutettua kokonaan tämän vuoden puolelle! Viimeinen hoitokerta on huomenna, uudenvuodenaattona. Sädetyksen jälkeen käyn vielä saman tien lääkärillä lopputarkastuksessa ja sitten päiväsairaalan puolella ottamassa toisen Herceptin-piikkini. Ja maanantaina töihin!

En tiedä onko tämä sädehoitojen, hoidoissa ramppaamisen vai koko riivatun hoitoputken syytä, mutta olen kyllä tällä hetkellä todella väsynyt. Voimat ovat kerta kaikkiaan lopussa. Tämä ei ole samanlaista väsymystä kuin viimeisten sytojen aikaan, silloin väsymykseen auttoi nukkuminen. Nyt olen vain täysin voimaton ja aamuisin on järkyttävän vaikeaa nousta ylös. (Ja tietysti lähes kaikki sädehoitoajat ovat olleet aamuisin 8.30, koska sanoin että minulle saa laittaa ne ajat, jotka ei kenellekään muulle kelpaa.) Eikä tämä pimeyskään kyllä yhtään auta asiaa. Mutta hei, päivä on tänään jo peräti 7 minuuttia pitempi kuin viikko sitten, jihuu!

Tammikuun ajan olen osasairauspäivärahalla ja teen siis lyhennettyä työviikkoa. Jos näyttää etten jaksa, osa-aikaisuutta voi jatkaakin, mikä tuntuu lohdulliselta mahdollisuudelta. Mutta siitähän on tietysti lähdettävä, että jaksan. :) 

Syöpätaival mahtui oikein nätisti kesäloman ja syyslukukauden sisään, mutta tuona aikana työssäni ehti jo tapahtua kaikenlaisia muutoksia, uudistuksia ja mullistuksia, joten tammikuussa tulee paljon uutta opeteltavaa. Mutta onneksi tiedän, että työpaikalla jokainen on valmis auttamaan ja vuosi alkaakin onneksi parilla koulutuspäivällä. 

Tässä vielä lopuksi vähän toisenlainen joulutarina, Emilian joulu, vaikka joulu jo menikin.

Oikein onnellista uutta vuotta meille kaikille! Tulkoon siitä edeltäjäänsä parempi.



1 kommentti:

  1. Minulle tehtiin koko rinnan poisto ja ihan puhtaaksi paljastunut kainalo tyhjennettiin imusolmukkeista. Siltikin sain 25x säteitä. Hoitopolut ovat siis yksilölliset.

    VastaaPoista