torstai 28. toukokuuta 2015

Loppuelämäni ensimmäinen päivä

Lääkärillä oli minulle aikaa noin yksi minuutti, kun hän soitti ja ilmoitti, että oikeasta rinnastani otetusta paksuneulabiopsiasta oli löytynyt syöpäsolukkoa. Antoi sentään numeron asiantuntijasairaanhoitajalle, jolle voisi soittaa klo 8-9. Siis aikaisintaan 21 tunnin kuluttua saisin langan päähän jonkun, jolta voisin kysyä enemmän. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Millä aikataululla? Mitä ihmettä?! Miksi?!

Näyte oli otettu reilua viikkoa aiemmin, kun terveyskeskuslääkärini oli passittanut minut mammografiaan. Seurantaa olisi pitänyt olla joka toinen vuosi, mutta en ollut käynyt lääkärissä viiteen vuoteen, niin asia oli unohtunut. Nyt kävin näyttämässä polven sivuun ilmestynyttä kummallista pattia.


Rintani ovat kuin pussiliset isoja marmorikuulia, täynnä muhkuroita ja patteja. Samoin kainalot. Niitä on kuvattu aika ajoin viimeiset 18 vuotta ja biopsiatuloksiakin olen saanut jännittää muistaakseni kolme kertaa aiemmin. Fibroadenoomaa ja muuta harmitonta tähän saakka, joten en ihmeemmin osannut hermoilla tulosten odottelua.

Mammografialähetteen saatuani tulin kyllä katsoneeksi pitkästä aikaa kunnolla peiliin ja huomasin oikean rinnan nännin vetäytyneen alareunastaan sisäänpäin. Silti meni pari kuukautta ennen kuin sain aikaiseksi soittaa ja varata ajan mammografiaan. Oli olevinaan kiireitä. Ajan sain heti seuraavalle päivälle.


Töissä toiseksi viimeinen päivä ennen kevätjuhlaa, suvivirttä ja yhdeksän viikon kesälomaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti