sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Ajatukset aisoihin

Kyllä ei ole mukavaa tämä tämmöinen vatulointi. Meinaan tämä täällä omien korvien välissä tällä hetkellä käyvä mylläkkä. 

Torstai-illasta lähtien olen pysytellyt ihmisten ilmoilla ja mukavien asioiden, perheen ja ystävien ympäröimänä ja saanutkin aika hyvin pidettyä mielikuvitukseni aisoissa. Mutta nyt kun olen yksin (tai no, kissojen kanssa) kotona, huomaan heti googlaavani kaikenlaista... Arvaattehan: syövän uusiutumisesta, leviämisestä, ennusteista...

Osaan yleensä aika hyvin pitää ei-toivotut ajatukset poissa ja aisoissa. Esimerkiksi kun yöllä herään hikoilemaan tai päästämäään kissoja ovesta ulos tai sisään, en vahingossakaan katso kelloa enkä päästä arkea ajatuksiini. Yleensä se onnistuu ja saan helposti uudelleen unen päästä kiinni, etenkin nyt kun on pimeää lähes herätyskellon sointiin saakka. Nyt muutamana viime yönä en ole onnistunut ihan yhtä hyvin; joka kerta kun havahdun, käsi löytää tiensä sinne pahkuralle! Varmaan toivon koko jutun olleen unta ja patin kadonneen. Mutta ei, siellä se perkule aina on. Välillä kaksikin pahkuraa. 

Nyt olen myös miettinyt mitä uskaltaisin ajatella. Olen antanut ajatusten vaeltaa lähinnä vain huomiseen saakka: lääkäriin, joka todennäköisesti antaa minulle ajan mammografiaan, jonka tietysti toivon olevan mahdollisimman pian. Niistä kuvista ja varmaankin myös ultrasta sitten osataan jo sanoa vähän enemmän. Parhaassa tapauksessa kuulen tämän olevan jotain selkeää, tavanomaista ja harmitonta, esimerkiksi arpikudosta tai rasvapahkura. Jos oikein hyvin käy, koko homma olisi selvä ja onnellisesti ohi viikon kuluttua kun palaan töihin. Siinä tapauksessa työkykynikin olisi varmaan olosuhteisiin nähden suht normaali.
Huonommassa skenariossa patista otetaan paksuneulanäyte ja sen tuloksia joutuisin sitten odottelemaan noin viikon verran. Ei hyvä. En tiedä miten onnistuisi aloitella uutta jaksoa uusien opiskelijoiden kanssa samaan aikaan kun sellainen musta pilvi seuraisi pään yläpuolella (tai sisällä).

Se mitä en ole vielä oikein uskaltanut ajatella, enkä osaa päättää pitäisikökään, on se huonompi vaihtoehto. Mitä jos tämä on taas syöpää? Pitäisikö minun jo nyt ihan konkreettisesti miettiä mitä kaikkea se tarkoittaa? Miltä tämän vuoden kalenteri tulisi näyttämään? Mihin kaikkeen se vaikuttaisi? Miten jaksaisin? Miten läheiset jaksaisivat? Miten työt? Mitä? Miten? Miksi? 
Yritän olla päästämättä noita kysymyksiä mieleeni ainakaan vielä tänä yönä!

Vielä kymmenen ja puoli tuntia lääkärin vastaanottoon... Nyt olisi käyttöä sellaiselle on-off-kytkimelle, jolla saisin ajatukset pauselle ja nautittua riittävän annoksen rauhallista unta.
Minulla on selaimen kirjanmerkeissä mielenterveysseuran mindfulness-harjoituksia. Nyt taitaa olla aika ottaa ne esille ja kokeilla olisiko sellaisesta apua.
Hiljattain kuulin tutkimuksista, joiden mukaan mindfulnessilla on saatu hyviä tuloksia myös kuumien aaltojen suhteen, joten sitä suuremmalla syyllä sitä pitää kokeilla. 

Kauniita unia! Toivottavasti saan jo huomenna kertoa hyviä, rauhoittavia uutisia.


11 kommenttia:

  1. Voi ei. Toivottvasti sait hyviä uutisia. Kiitos blogistasi. Löysin sen nyt kun itse sairastuin toistaa kertaa. Tänään toinen cyto-hoito (dosektakseli). Hieman hermostuttaa kuin esimmäinen rääkki oli aika paha. Voimia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Carin!
      Sain hyviä uutisia ja nyt on kevyt mieli ja osaan taas keskittyä normaaliin elämään.
      Onpa ikävää, että sinuun tämä pahalainen on iskenyt toistamiseen!! Voimia sytorääkkiin. Dosetakselit ovat siitä mukavia, että (yleensä) ensimmäisellä kerralla tulee kaikki sivuvaikutukset, jotka on tullakseen, mutta seuraavilla kahdella kerralla jo helpottaa huomattavasti. Toivottavasti sinullakin käy näin.
      Aurinkoa kevääseesi!

      Poista
    2. ihanaa! Syöpävapaat ajatukset - kuulostaa varsin hyvältä ������☀️

      Poista
  2. Miten sinulle kävi? Millaisia uutisia sait?
    t. vertaisesi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos kysymästä, hyviä uutisia sain! :) :)
      Patit sekä rinnassa että kainalossa ovat vain rasvaa eikä edes koepaloja tarvinnut ottaa. Kirjoittelen kuulumisia tarkemmin tässä jonain päivänä, nyt yritän kerätä voimia töihin paluuseen ja pitää ajatuksetkin syöpävapaina.

      Poista
    2. Oi, kuinka onnellinen olen puolestasi, että sait hyviä uutisia!

      Poista
    3. Kiitos! <3
      Aurinkoa kevääseesi!

      Poista
  3. Voi, kuinka ihania uutisia. Niitä me aina odotamme.
    t. Vertaisesi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötäelämisestä! Vain toinen Sisko voi tietää miltä tämä tuntuu. <3

      Poista
  4. Ihanaa, että sait hyviä uutisia :) On se kumma, mitä kaikenlaisia patteja me naiset itsellemme kehitämmäkin! Olen seuraillut blogiasi omasta joulukuisesta diagnoosistani lähtien, nyt sytot menossa, ja ne ne jatkuvat kesäkuun puoleenväliin. Olen myös opettaja, ja suunnittelen elokuussa töihin menoa, sillä on aina yksinkertaisinta aloittaa lukuvuoden alusta. Ja on ollut myös mielessä osa-aikainen sairauspäiväraha - prosessi on ollut niin rankka, etten tiedä jaksanko täysillä painaa. Mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä. Tsemppiä sinulle kevääseen! t. Jossu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jossu!
      Surkea juttu, että sinäkin olet joutunut tälle matkalle!
      Jaksamista sytoihin, se on usein se raskain vaihe. Mutta kyllä siitäkin selviää ja kalenteri on jotenkin lohdullinen kumppani siinä vaiheessa, kun näkee konkreettisesti että aika kuluu ja ennen kuin huomaatkaan on tosiaan sitten se elokuu... :)
      Omat voimat on petollisen helppo yliarvioida, kun on hinku päästä takaisin töihin. Osa-aikainen alku on hyvä vaihtoehto!

      Aurinkoa kevääseesi!

      Poista