perjantai 11. maaliskuuta 2016

Ottaa pattiin!

En mennyt lääkäriin valittamaan väsymystä. Sen sijaan menin toissa aamuna työterveyteen flunssan takia. Flunssan oireista kertoessani vieri kuitenkin poskille sen verran suuret kyyneleet, että empaattinen naislääkäri ymmärsi saman tien, ettei tästä nyt kahden päivän huililla palata sorvin ääreen. Sairauslomaa tuli puolitoista viikkoa ja diagnoosiksi akuutti stressireaktio.  

On uskomattoman vaikeaa myöntää itselleen ja muille, ettei jaksa. Että on uupunut ja ahdistunut. Ahdistusta ei yhtään vähennä se tunne, että on rintamakarkuri. Töissä olisi ollut (liian) paljon hoitamattomia hommia, korjaamattomia kokeita, tekemättömiä arviointeja, suunnittelemattomia kursseja, kirjoittamattomia palautteita ja ties mitä, joihin ei vain ole aika ja voimat riittäneet. Enkä ole ajoissa tajunnut ajavani itseäni piippuun. 
Nyt jälkeenpäin, kuten paras viisaus aina tulee, on helppo sanoa, että olisi kannattanut olla se tammikuukin vielä sairauslomalla ja tehdä vielä vaikka pari kuukautta osasairauspäivärahalla siihen päälle. Mutta enhän minä silloin kun noita päätöksiä tehtiin, ollut ollenkaan väsynyt enkä sairas! Enkä ollenkaan tajunnut, miten hitaasti voimat palautuu ja keho toipuu.

Perimmäinen ajatus on tietysti ollut se, että syöpä on nyt hoideltu ja elämä jatkuu kuten ennenkin. Ainakin melkein. Vähän kuluneempana ja risaisempana ehkä, mutta jatkuu kuitenkin. Elämä ja työt.
Päivittäiset lääkkeet ja edelleen jatkuvat Herceptinit kontrolleineen kuitenkin muistuttavat syövästä ja siitä tosiseikasta, ettei kukaan voi varmaksi sanoa onko se syöpäpirulainen nyt kokonaan nitistetty vai ei. Jossain elimistöni kolkassa saattaa tälläkin hetkellä tapahtua kauheita! 

Suomessa ei ainakaan rintasyöpään sairastuneelle yksikään lääkäri anna mitään "ennustetta", kuten amerikkalaisissa elokuvissa. Ja hyvä niin. Muuttujia on niin paljon, ettei kokenutkaan lääkäri pystyisi tekemään minkäänlaista järkevää ennustetta. Ja vaikka pystyisikin, ei viisas, vastuuntuntoinen lääkäri kertoisi sitä potilaalle. 
Levinnyt syöpä on sitten asia erikseen.
Netissä on tietysti pilvin pimein erilaisia tilastoja ja laskureita, mutta niidenkin tiedot ovat auttamattoman vanhoja, kun otetaan huomioon lääketieteen kehitys ja uusimmat käytössä olevat hoidot. Tilastoissa käytetään usein esimerkiksi elossa olevien määrää viiden ja kymmenen vuoden jälkeen sairastumisesta ja noissa lukemissa näkyvät tapaukset ovat aikoinaan saaneet aivan erilaiset hoidot kuin minä.

Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei rintasyöpääkään hyvistä hoidoista huolimatta nitistetä ihan kuin flunssaa. Tilastojen mukaan viiden vuoden jälkeen rintasyöpäpotilaista on elossa noin 90 %. Siis elossa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että 90 % olisi kokonaan parantunut syövästä. Elossa ja tuossa lukemassa ovat mukana myös he, joiden syöpä on uusiutunut ja ehkä levinnytkin.

Vertailun vuoksi kaikki syövät mukaanluettuna viiden vuoden elossaololuku on miehillä noin 56 % ja naisilla 65 % mikä selittyy miesten ja naisten yleisimpien syöpien erilaisista ennusteista. Lisää tietoa näistä spekseistä esimerkiksi täältä.
Karuja lukemia. Mutta sitten pitää taas muistaa, että hyvin suuri osa tilastojen synkistä syöpätapauksista on vanhoja ihmisiä, eli esimerkiksi noin viisikymppisten tänä vuonna syöpään sairastuvien elossaololuku viiden vuoden kuluttua on varmasti huomattavasti edellä mainittuja valoisampi. 

Rintasyöpään sairastuneen naisen riski saada uusi syöpä toiseen, terveeseen rintaan on noin 3-4-kertainen verrattuna normaaliin rintasyöpäriskiin. Eli jos joka kahdeksas nainen sairastuu, normaali riski on 12,5 %. Ja tuo kerrottuna neljällä on 50 %!

Terve.fi-sivuston mukaan minun riskini rintasyövän uusiutumiseen on jopa 85-90 %, koska yli neljässä kainalon imusolmukkeessa oli syöpää. Kieltäydyn uskomasta tuota, mutta kainalolevinneisyys on kyllä selkeä indikaattori leviämisen todennäköisyydestä, samoin kasvaimen koko. Jostain olen poiminut tiedon, jonka mukaan rintasyövän uusiutumisen tai levinneisyyden todennäköisyys olisi 30 prosentin luokkaa.
Sytostaatit ovat karsinogeeneja ja myös sädehoidot lisäävät syöpäriskiä merkittävästi. Ja kun ensimmäinen syöpä on ehtinyt kopsahtaa kohdalle jo alle viisikymppisenä, tässä on mahdollisesti vielä vuosikymmeniä aikaa toisenkin iskeä.

Uusiutumisen ja levinneisyyden riski on tilastojen mukaan korkeimmillaan ensimmäiset 18-24 kuukautta. Minulla on tiedossa ensimmäinen vuosikontrolli toukokuun tienoilla ja seuraava sitten kolmen vuoden kohdalla. Erityyppisiä syöpiä seurataan vähän eri tavalla ja uusiutumisriskikin on hyvin erilainen.

Jaa että miksikö tällaisia mietin? No siksi, että löysin eilen illalla terveen puolen rinnasta patin. Se oli siellä vielä aamullakin. (Ja yöllä, jokaisella noin kolmellakymmenellä kerralla kun satuin tarkistamaan.) 
Maanantaina pääsen näyttämään sitä lääkärille, siihen saakka yritän olla miettimättä koko asiaa. Ja tiedän jo tämän kirjoittaessani, ettei se taida tulla ihan onnistumaan...


  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti