tiistai 29. syyskuuta 2015

Kohti CEF-cocktailia (ja sen yli)

Tänään on tiistai. Tarkistin sen kännykän kalenterista. Kirjoittelen tätä vielä sairaalan puhtaassa erityksessä. Tekstin loppuun mennessä selviää pääsenkö tänään pois. :)

Maanantaina lääkäri mainitsi epämääräisesti, että neutrofiiliarvo on vielä "alle yhden", mikä on liian vähän. Kävi ilmi, että olihan se tosiaan aika vähän, kun lopulta sain labroista tulosteen itselleni: neutrofiilit 0,18 (laskeneet perjantaista) ja leukosyytit 2,0 (hieman nousseet sairaalassa ollessa).
Reilua viikkoa aikaisemmin nuo arvot olivat oikein hienoissa lukemissa, joten ainakin tästä voi positiivisena asiana tulkita sen, että sytostaatit toimivat! Jos ne onnistuvat tuhoamaan reippaita verisoluja, niin varmasti myös minussa mahdollisesti piileskelevät viimeiset syöpäsolukarkulaiset ovat hätää kärsimässä. Jos osaisin, piirtäisin tilanteesta kuvan: pieniä, rumia, ilkeitä terroristisoluja piileskelemässä jossain ikävässä loukossa. Enää vain muutama ja nekin jo aivan henkitoreissaan ennen seuraavaa, ensi viikolla tapahtuvaa pommitusta, joka niiden yllätykseksi tuleekin aivan uusilla aseilla! Hähää!


Hitusen huolestunut olen punaisistakin joukoista. Hemoglobiini on enää 103 ja kaikki muutkin punasoluihin liittyvät arvot ovat viitearvojen alapuolella. Ensi viikon sytotiputusta tuo arvo ei vielä kuitenkaan uhkaa. Hoitajan mukaan vasta hemoglobiinin ollessa alle 90 harkitaan sen nostamista punasolujen siirrolla.
Joten sen lisäksi, että täältä päästyäni syön kaikkea herkullista, herkut saisivat mielellään olla tosi rautaista tavaraa.
Huolestuttaa ajatellakin, miten rapakunnossa olen kaiken tämän makaamisen jäljiltä. Neljä päivää yhdessä pienessä huoneessa. Olisi pitänyt varmaan heti siirtää sänky keskemmälle huonetta ja kiertää sitä ympäri reipasta tahtia muutama tunti päivässä. Johtohässäkän kohdalla aina reipas hyppy! Mutta enpä tajunnut tuotakaan aiemmin. Vähän olen yrittänyt jalkojani heilutella ja välillä hölkkäillyt paikoillani (samalla tavalla kuin Wiin juoksupeleissä, tiedättehän).


Hoitaja kysyi äsken käydessään olenko saanut Neulastaa. Se on valkosolukasvutekijä, hurjan kallis piikki, jolla valkosoluarvoja voidaan korjata. Joillekin sitä määrätään jo heti ensimmäisestä sytostaatista lähtien, joillekin tarpeen mukaan. Minulle tuo aine mainittiin nyt vasta ensimmäisen kerran, ja hoitajan mukaan sitä harkitaan jos arvot eivät millään ala nousemaan, koska se on kuitenkin keinotekoinen apu. Odottelevat siis vielä, josko elimistöni tajuaisi itse käynnistää verisolujen tuotannon työnseisausta edeltäneelle tasolle.


Lueskelin tuossa aikani kuluksi siskojen kokemuksia seuraavaksi luvassa olevista sytostaateista, eli CEF-coctailista. Ei olisi pitänyt lukea. Aika selvä kuvio tuntui olevan, että CEFin jälkeen neutropenia iskee vielä dosetakseliakin helpommin ja matalasoluvaihe kestää pitempään. Kääk!

CEF (äännetään "keffi"), jota myös FEC-nimellä kutsutaan, on siis kolmen eri sytostaatin yhdistelmä: C eli syklofosfamidi, E eli epirubisiini ja F eli fluorourasiili. Tämä setti kuuluu aiheuttavan hyvin monelle kuvotusta, pahoinvointia ja oksentelua. Myös kaiken yli hyökyvä väsymys vaikuttaisi kuuluvan kuvioon. Minun mielikuvissani tämä CEF on siisi juuri se elokuvien kauhusytostaatti, jonka jälkeen potilas viettää päiväkaudet Arabian posliinia halaten ja täydessä koomassa. Älkää siis ihmetelkö, jos minusta ei ennen joulukuun alkua kuulu paljon mitään...

Noh, toisaalta aika hurjan listan karmeita sivuvaikutuksia ehdin jo listata dosetakselistakin, mutta minun kohdallani niistä toteutui vain muutama suht harmiton ja kivuton. (No tämä infektio oli vähän harmillinen.) Silti tuo mahdollinen pahoinvointi vähän huolestuttaa. Tiedän kyllä, että se on sinänsä ihan tarpeellinen fysiologinen mekanismi, jonka tarkoitus on suojata elimistöä myrkyllisiltä aineilta, eli kuuluu siis asiaan. On myös olemassa tehokkaita pahoinvointilääkkeitä, joista kahta minulla jo onkin valmiina. Tosin niistä sitten puolestaan saattaa tulla ikäviä sivuvaikutuksia...

Dosetakselin kanssa otettiin esilääkityksenä setiritsiiniä ja Panadolia ennen tiputusta ja kortisonitabletteja ennen ja jälkeen tiputuksen useamman päivän ajan ja ne varmasti pitivät poissa monta ikävää sivuvaikutusta. CEFin kanssa ei neuvottu ottamaan mitään etukäteen ja pahoinvointilääkkeitä sitten "tarvittaessa" eli mieluiten jo ennen kuin pahoinvointi pääsee yllättämään.
Tiputuksen yhteydessä annetaan taas Granisetron-niminen, pitkävaikutteinen pahoinvointilääke, mutta sen jälkeen pitää sitten vaan kuulostella oloaan ja yrittää napsia lääkkeitä heti kun pienikin kuvotuksen tunne ilmenee. Odotan mielenkiinnolla...

Myös suonien kipeytymistä saattaa tämän cocktailin kanssa esiintyä ja hurjan punainen E eli epirubisiini saattaa muun muassa aiheuttaa rytmihäiriöitä ja värjää pissan punaiseksi. F puolestaan saattaa aiheuttaa haavaumia limakalvoilla (erityisesti suussa), ihottumaa, ripulia sekä kämmenten ja jalkapohjien kipua ja turvotusta. Hiusten lähtö eli alopesia taidetaan mainita kaikkien kolmen sivuvaikutuslistoilla. Listat ovat pitkiä ja pelottavia, ja koska monet sivuvaikutukset ilmaantuvat vasta myöhemmin, voin luultavasti ainakin kymmenen seuraavan vuoden ajan pistää kaikki ilmenevät vaivat sytostaattien tai hormonihoidon piikkiin. Toivotaan tietysti, ettei mitään ilmene. :)

Herceptiniä ei muuten jostain syystä CEFin kanssa anneta, vaan se jatkuu pistoksina sitten myöhemmin.

 * * * 

Klo 10.30 

Lääkäri kävi kertomassa hyvät uutiset: pääsen tänään kotiin! 
Melko alamaissa kaikki veriarvot ovat edelleen, mutta noususuunnassa kuitenkin. Antibioottihoito jatkuu tabletteina muutaman päivän kotona. 

Lääkärikin mainitsi, että CEFin aikana sama saattaa toistua herkemmin, mutta se on sitten sen ajan murhe. Mitään syytä nököttää kotona pöpöjen pelossa ei ole, mutta tervettä järkeä kannattaa käyttää ja välttää esim. flunssaisia ihmisiä ja suuria väkijoukkoja. 

Vielä yksi sairaala-ateria (silakkapihvejä, nehän ei voi olla muuta kuin hyviä?) ja sitten pääsen vapauteen. Ensin jäätelölle, sitten ruokakauppaan...

Ihanaa päivää kaikille teillekin! :)

5 kommenttia:

  1. Ihanaa, että pääset kotiin! Tänään ajattelin sinua blogia kirjoittaessani. Täällä podetaan kuitenkin vain flunssaa ja valitukseni sai minut häpeämään.. - Joko sait värikylläiset sukat valmiiksi?

    VastaaPoista
  2. Hieno homma kun pääset kotiin ja muistahan ottaa lunkisti ja syödä paaaljon kaikkea hyvää ja ravitsevaa! Laitanko postipaketissa Tapolan Mustamakkaraa kohottamaan veriarvojadi? Muista siis pyörähtää siellä automaatillakin... ��

    VastaaPoista
  3. Sinulla on niin ihana blogi. Arvostan kovasti positiivista asennettasi ja pilkettä silmäkulmassa. Omasta leikkauksesta on nyt kuukausi ja kohta alkavat sädehoidot.

    VastaaPoista
  4. Minultakin uusi kiitos blogistasi! Toivotuksena kovasti voimia syksyyn ja hoitojen kestokykyyn! En voi muuta kuin ihailla positiivista otettasi.

    VastaaPoista
  5. Ninni, mitä sulle kuuluu?

    VastaaPoista