Miksi minä?

"No nyt!", lukija siellä ajattelee, "Nyt se on vihdoin päätynyt sukeltelemaan itsesäälin syviin, tummiin vesiin." - Mutta en sentään. En vielä(kään).
Tiedän, että jokaisen vakavasti sairastuneen mielessä tuo kysymys kyllä käy, ja se varmasti kuuluu tällaisen asian läpikäymisen prosessiin. Miksi minä sairastuin? Miksi syöpä? Miksi nyt?

Tottakai nuo ajatukset ovat minunkin mielessäni käyneet, mutta itsesäälin ja murheen sijaan päällimmäinen ajatus on jokaisella kerralla kuitenkin, uskokaa tai älkää, onneksi!

Onneksi minä! Luojalle kiitos, että tämä iski minuun, eikä lapsiini. Ei miesystävääni, ei veljiini tai keneenkään heidän perheistään. Vain minuun. Minä pärjään kyllä. Helpompi tämä on kestää, kuin murhe oman lapsen vakavasta sairaudesta.

Onneksi nyt! Onneksi syöpä ei iskenyt lasten ollessa pieniä, saati ennen kuin olisin edes saanut lapsia, koska elämästä olisi voinut tulla jotain aivan muuta. Jonkun aivan muun elämä. Onneksi näin.

Onneksi Suomessa! Tämänkin ajatuksen edessä olen aivan sanaton. Saan maailman parhaan hoidon, nopeasti, ilmaiseksi. Ei tarvitse mennä kuin johonkin toiseen länsimaiseen hyvinvointivaltioon, niin tasapuolinen, tulotasosta tai vakuutuksista riippumaton hoito voi olla jo pelkkä kaunis haave. Puhumattakaan maista, joissa suuri(n) osa ihmisistä on kokonaan terveydenhuoltosysteemin ulkopuolella. (Suurimmassa osassa Afrikan noin 2000 kielestä ei muuten edes ole syöpää tarkoittavaa sanaa.) 

Onneksi minulla on vain rintasyöpä! Näin olen huomannut ajattelevani montakin kertaa. Näen lapsen pyörätuolissa, näen nuoren miehen valkoisen kepin kanssa, kuuntelen miten nuorehkolle ihmiselle luetellaan hänen henkilötunnuksensa tunnistettavaksi, koska hän ei pysty siitä itse muistamaan kuin ensimmäisen numeron, kuuntelen miten suolistosyöpä tuhoaa toisen elämästä ensin nautinnot, sitten sammuttaa konkreettisesti koko elämän. Seuraan sivusta loputtomien neurologisten tutkimusten virtaa ja epämääräisten oireiden vyöryä, pelkoa... Onneksi minulla on vain rintasyöpä. En ehkä kestäisi jotain noista muista, jonkun toisen kohtaloa.



Kysymykseni ei siis oikeastaan ole miksi minä. Entä sitten miksi syöpä?

Suomessa todettujen syöpien määrä on noin kolminkertaistunut 1960-luvulta lähtien ja tämän hetkinen tilanne on se, että jopa joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään elämänsä jossain vaiheessa. 

Syöpä on vallannut myös median. Kiiltävälle paperille painettujen kuvalehtien kansissa komeilee sana syöpä. "Syöpä kohta kaikilla", saan lukea kaupan kassajonossa seistessäni. Lehdistähän saammekin päivästä toiseen monenmoista tietoa syövän aiheuttajista, tässä parin viime viikon aikana näkemäni selitykset: hiusten värjääminen, alkoholi, ylipaino, stressi, hormonikierukka... Erään jutun mukaan jopa suuteleminen aiheuttaa syöpää! Ja tietysti kaikenlainen syöminen ja syömättä jättäminen, mutta senhän jo tiesimmekin.
Kannabis puolestaan kuulemma parantaa syöpää, näin kerrotaan tällä hetkellä jopa USA:n terveysviraston virallisilla sivuilla.

Syöpää on aina ollut. Jotkin asiat nykymaailmassa selvästi ovat yhä suurempi riski, koska syövät lisääntyvät nyt räjähdysmäisesti. Osin pahenevat tilastot selittyvät sillä, että ihmiset elävät yhä vanhemmiksi ja syöpä on tyypillisesti vanhojen ihmisten tauti. Myös parantunut diagnostiikka kasvattaa osaltaan lukuja. 
Syöpä siis lisääntyy raivokkaasti ja tutkijat yrittävät päästä sen jäljille vähintään samanlaisella vimmalla. Yhtä selkeää selittävää tekijää ei kuitenkaan ole. Monet asiat elämässämme ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä, on tullut paljon uutta, joka osaltaan voisi selittää syövän yleistymistä, kuten ympäristön taustasäteily tai kännykän pitäminen korvalla tai rintataskussa. Mutta syöpä voi olla myös Saharassa ikänsä asuneella nuorehkolla ihmisellä, jonka elinympäristössä ei ole juuri mitään meidän maailmamme riskitekijöitä, joka on syönyt terveellisesti altistumatta sokerille tai alkoholille. Mikä sen sitten selittäisi?  

Erilaisia riskitekijöitä siis tunnistetaan, mutta mitään selkeää kuvioita ei ole nähtävissä. Itse asiassa puolet rintasyöpään sairastuvista EI kuulu mihinkään tunnettuun riskiryhmään perimän tai elintapojensa puolesta! Joten...? 
En aio syyllistää itseäni syöpään sairastumisesta, en piehtaroida katumuksessa. En hetkeäkään ajattele, että olisin itse valinnoillani voinut aiheuttaa tämän syövän. Järkevä veljeni selitti, miten syöpä syntyy mutaatioden kautta ja miten nämä muutokset ovat vuosien ja jopa sukupolvien mittainen sykli. En siis aio valvoa öitäni miettimällä mitä olisin voinut tehdä toisin. En. Paskat kortit sain, huono käsi. Musta Pekka (anteeksi, taitaa olla jo poliittisesti korrektimpi nimi tälläkin pelillä?) jäi nyt käteen, mutta jokuhan sen aina saa. Näillä mennään.


Satuin näkemään Huomenta Suomi -ohjelmassa (28.8.2015) ylilääkäri Timo Joensuun haastattelun ja  kirjoittelin siitä muistiin muutamia mielenkiintoisia tiedonmurusia:

Syöpä syntyy, kun solun perimässä tapahtuu mutaatio. Solusta tulee kuolematon ja se alkaa lisääntyä hallitsemattomasti. Siihen, että paikallinen syöpäkasvain lähtisi leviämään esimerkiksi verenkierron kautta, tarvitaan vielä lisää mutaatioita. Ja taas lisää ominaisuuksia pitää kehittyä, että verenkierrossa olevat syöpäsolut pystyisivät tarttumaan muihin elimiin ja siis muodostamaan etäpesäkkeitä. 

Mutaatioita, niin hurjalta kuin tuo sana kuulostaakin, tapahtuu kuitenkin elimistössä normaalistikin valtava määrä, aivan jatkuvasti. Elimistöllä on kuitenkin vahvat korjausmekanismit näiden mutaatioiden korjaamiseksi.

Syöpä on solujen normaaliin vanhenemiseen liittyvä ilmiö ja koska ihmisten elinikä kaiken aikaa pitenee, luonnollisesti myös syöpien määrä kasvaa kovaa vauhtia. Väestön ikääntyminen ei kuitenkaan yksin selitä hurjia lukuja. Erilaiset infektiot ja länsimainen elämäntapa liittyvät syövän syntyyn ja harvoin voidaan osoittaa yhtä yksittäistä syytä syövän syntyyn, vaan se on monien erillisten tekijöiden summa.

Syövän syntyprosessit voivat olla hyvinkin pitkiä. Tapahtuu joku soluvaurio, ja jopa 10-20 vuoden kuluttua tämä alunperin hyvänlaatuinen solumuutos muuttuukin pahanlaatuiseksi.

Syöpäsolut ovat muutenkin ovelia pirulaisia ja kehittävät huikeita puolustautumismekanismeja elimistön omaa oveluutta ja puolustusta vastaan päästäkseen tunkeutumaan esimerkiksi aivoihin, joiden puolustus on huippuluokkaa.

Vitamiineja tai antioksidantteja syömällä ei syöpä parane. Tai ylipäätään syömällä. Elimistö itse asiassa tarvitsee hapetus- eli oksidaatioreaktiota syöpäsolujen eliminoimiseen. Vitamiinit puolestaan saattavat toimia kasvutekijöinä solujen hallitsemattomalle jakaantumiselle. Vitamiinien ylenmääräinen syönti saattaakin siis lisätä syöpien yleistymistä. (Käsi pois sieltä pilleripurkilta nyt!) Tämä on uutta tutkimustietoa, jokunen vuosikymmen sittenhän syöpähoitoja varten perustettiin oikein antioksidanttiklinikoita... On selvää näyttöä siitä, että vitamiinit voivat olla erittäin haitallisia terveille ihmisille ja syöpään sairastuneille ja siitä toipuneillekin.

Kohtuus siis kaikessa!

Syövät ovat erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon vitsaus. Yhtenä syynä tähän ajatellaan olevan suojaavan D-vitamiinin puutos. Myös elinympäristö ja ravinto ovat selittäviä tekijöitä.

Karsinogeenit, tupakka, nuuska, alkoholi.

Punaista lihaa haastateltava ei teilannut, vaan selitti tutkimustulosten olevan amerikkalaisesta elämäntavasta, jossa valtavia pihvejä mätetään menemään jatkuvasti. Kohtuukäyttö tässäkin siis ja hyvillä mielin voi nauttia sitä grillattuakin ruokaa silloin tällöin. Siis monipuolinen, terveellinen ruokavalio, juuri sellainen mikä sopii sinulle, eikä aiheuta turhaa stressiä, on parasta ennaltaehkäisyä niin syövän kuin monien muidenkin tautien suhteen.

Maailmassa todetaan vuosittain 14 miljoonaa uutta syöpätapausta. Vuoteen 2035 mennessä tuon luvun arvioidaan olevan jo kaksinkertainen. (WHO)

Saman aamun Huomenta Suomessa oli vieraana myös rintasyövän sairastanut Apu-lehden päätoimittaja Marja Aarnipuro (jonka rintasyöpäkirjoista juttua kirjavinkeissäni) ja HYKSin syöpäklinikan ylilääkäri Johanna Mattson. Heidän keskustelussaan kävi ilmi muun muassa se, että rintasyövän ennaltaehkäisyssä merkittäviä tekijöitä ovat liikunta ja painonhallinta. Rintasyövän uusiutumisen ehkäisyssä erityisesti liikunnalla on suuri merkitys. Tämä ymmärtääkseni siksi, että elimistön rasvakoostumus on yhteydessä hormonitoimintaan ja useimmat rintasyövät ovat hormonireseptoripositiivisia. Samasta syystä myös alkoholin käytöllä on yhteys rintasyövän syntyyn ja uusiutumiseen, vaikka joissain jutuissa sen punaviinilasillisen flavonoidien sanotaankin suorastaan suojaavan syövän synnyltä. Missäkö totuus? Kohtuudessa. 

Minähän muuten kävin myös naistentautien poliklinikalla tutkailtavana tämän hormonipositiivisuuteni takia. Lähinnä syynissä olivat ehkäisyasiat ja tuleva vähintään viiden vuoden Tamoxifen-hormonihoito, joka alkaa sädehoidon päätyttyä. Ihmeekseni sainkin tällä käynnillä saman tien uuden hormonikierukan, vaikka olin jo luullut että joudun siitä luopumaan. Syöpäni on hormonipositiivinen ja hormonit siis ruokkivat sitä, mutta siitä huolimatta kierukan haitat katsottiin hyötyjä pienemmiksi. Tästä on vahvasti kahta koulukuntaa ja erään uuden suomalaistutkimuksen mukaan hormonikierukka nimenomaan lisää rintasyöpäriskiä. 
Tässäkin kepissä on kuitenkin kaksi päätä, itselläni on hormonikierukka siksi, että kuukautiseni olivat aina olleet todella runsaat ja kivuliaat ja hemoglobiinini oli jatkuvasti korkeintaan 125. Ensimmäisen Mirenan saatuani lukemat ovat olleet 135-140 ja kelpasin verenluovuttajaksikin, mikä oli hienoa niin kauan kuin sitä kesti! (Syövän takia en enää kelpaa siihenkään.) 


Nyt on muuten kulunut viisi päivää kolmannesta ja viimeisestä dosetakselista ja olo on aivan mainio. Uni maistuu erinomaiselta, ruoka vähän oudolta ja elämä hymyilee. Ja tällä viikolla olisi tarkoitus vihdoin päästä tapaamaan paikallisia Siskoja, kohtalotovereita! Maltan tuskin odottaa!