Tähän saakka olen suostunut potemaan vain sitä mikä on varmaa, konkreettista ja nähtävissä: leikkaushaavoja, dreenien kanssa liikkumista, käden liikeratoja, seroman kertymistä... Ei mitään ylitsepääsemättömiä asioita, joista jokaiseen löytyy hoito ja ratkaisu. Tänään sain kuitenkin tietää asioita, jotka pakottavat mielen viimeinkin käsittelemään tulevaa, jäljellä olevaa elämääni.
Soitin sairaalaan asiantuntijasairaanhoitajalle kysyäkseni seroman hoidosta, mutta lisäksi kysyin häneltä enkö tosiaan saisi patologin tuloksista tietoa ennen minulle 29. päiväksi varattua aikaa. Ensin hän alkoi perustella miksi en saisi.... kunnes katsoi koneeltaan tarkemmin ja huomasi, että patologin tuloksia olikin jo tullut! Ne tulevat yleensä kolmessa viikossa, nyt on mennyt vasta kaksi. Ja hän sitten luki ja selitti minulle kaiken mitä oli tiedossa. Kysyi toki ensin haluanko kuulla. Halusin, totta kai.
- invasiivinen duktaalinen karsinooma (tiehytperäinen, yleisin rintasyövän tyyppi)
- kasvaimen läpimitta 3 cm (iso, eli ennusteen kannalta huono juttu)
- gradus 2 (gradus 1 olisi kiltein, 3 aggressiivisin)
- verisuoni-invaasio: kyllä (lisää uusiutumisriskiä)
- estrogeeni-/progesteronipositiivinen: elimistön omat hormonit ruokkivat syöpää, vaatii hormonihoidot
- jakautumisaste korkea (en tiedä prosentteja): tarkoittaa ärhäkkää tapausta
ja lopuksi ehkä se huonoin uutinen:
- 10/5: imusolmukkeita poistettiin 10 kpl, niistä viidessä oli syöpää. Tämä on ennusteen ja uusiutumisriskin kannalta varsin ikävä luku (10 vuoden aikavälillä 85-90 % todennäköisyys syövän uusiutumiseen)
HER2-tekijää koskevia tuloksia ei vielä ollut. HER2-positiivisuus tarkoittaisi ärhäkän sorttista syöpää, johon kuitenkin on olemassa täsmälääke.
Näiden jo olemassa olevien tulosten ja tietojen valossa nyt kuitenkin on aivan varmaa, että saan sytostaatteja (solumyrkkyjä) ja viiden vuoden hormonihoidot (joista tulee vaihdevuosioireet), todennäköisesti myös sädehoitoa.
Kymmenen päivän kuluttua menen CT-kuvaukseen, jonka tarkoituksena on selvittää levinneisyyttä, eli onko muualla kehossani syöpäpesäkkeitä. Toivotaan ettei ole, sillä etäpesäkkeet tarkoittaisivat levinnyttä, parantumatonta syöpää. Tyypillisesti rintasyöpä leviää luustoon, keuhkoihin, maksaan tai aivoihin, joista mikään ei ole kovin houkutteleva vaihtoehto...
Olen aidon kiitollinen tälle hoitajalle, joka kertoi minulle nämä tulokset. Mutta tieto todella lisää tuskaa. Nyt on aika ihan oikeasti yrittää alkaa ymmärtää missä mennään ja mitä syksy tuo tullessaan. Tai koko loppuelämäni.
Juuri nyt itkettää, mutta edessä on onneksi tiiviisti ohjelmoitu, taatusti hauska viikonloppu ja pientä reissaamista lasten kanssa ja sitähän ei yksi syöpä saa pilata!
* * *
Ja vielä linkkejä tiedonjanoisille:
Asiallista tietoa rintasyövästä ja sen hoidosta löytyy esimerkiksi täältä:
Rintasyövän hoitosuositus (pdf)
Rintasyöpäpotilaan hoitopolku (HUS)
Roche:n sivusto
Rintasyöpäyhdistys
Syöpäpotilaat ry:n sivuilla asiallisia, ladattavia oppaita erilaisista syöpään liittyvistä asioista. Pari näistä sain kirjasena käteeni ensimmäisellä sairaalakäynnillä.
Kiitos Ninni blogistasi ja linkeistä. Sairastuin itse tänä kesänä rintasyöpään, käynyt leikkauksen ja odotan nyt jälkitarkastuksen tuloksia.
VastaaPoistaOsaat kirjoittaa tästä ikävästä asiasta niin kauniisti ja jopa huumorin pilke silmäkulmassa. Olet loistava kirjoittaja! Jäin koukkuun blogiisi.
Hei Irkku! Iso kiitos kommentistasi. :)
VastaaPoistaIkävä kuulla, että sinäkin olet joutunut tälle matkalle. Nyt pitää vain uskoa, että tästäkin selvitään!
Samassa veneessä olemme senkin suhteen, että odotamme tuloksia. Ja saamme vielä monet monituiset kerrat odotella erilaisia tuloksia tämän reissun eri vaiheissa. Olen kärsivällinen ihminen, mutta tällainen odottaminen on kyllä raastavaa, onneksi satuin nyt saamaan näitä patologin tuloksia jo vähän niin kuin vahingossa.
Voimia sinulle ja kaikesta huolimatta iloista ja aurinkoista kesää!
Olin ruokiksella, kun huomasin autosi pihassa, mutta ehdit lähteä... Jaksamista!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKävi kyllä mielessä, että kävisin kurkkaamassa oletko paikalla, mutta oli sitten jo vähän kiire ajaa sairaalalle.