Ristiriitaisissa tunnelmissa

"Ca. mammae l.dx. FA mammae l.sin. Infiltrating ductal carcinoma ja intraductal carcinoma in situ. Mikrokalkkeja sisältävä intraduktaalinen karsinooma suurisoluisena ja komedotyyppisenä. Lisäksi aidosti invasiivinen laajojen tiehyeiden väliin levittäytyvä kasvainmuutos, joka muodostaa rauhasrakenteita huonosti. Tällöinkin solut ovat kookkaat ja atypia on vahva-asteinen. High grade -muutokseen sopivat löydökset." Lisäksi mammografialääkärin lausunnossa mainitaan "spikulaarinen muutos, joka laajudeltaan on reilun 3 cm:n luokkaa."

Siinä selostus oikeanpuoleisesta tissistäni. Otapa tuostakin nyt selvää.

Senverran olen nyt lukenut rintasyöpäfoorumin tarinoita ja googlaillut terminologiaa, että ymmärän että tuossa on nähdäkseni sekä hyviä että huonoja uutisia. Syöpää joka tapauksessa. Kiltimpi ja vähemmän kiltti patti ilmeisesti.

Eilen vihdoin pääsin sairaalaan kuulemaan mitä minulle on suunniteltu. Lääkäri, jonka ensimmäisenä tapasin, oli kovin harvasanainen, suorastaan hämmentävän outo. Halusi nähdä rintani ja sitten kuitenkin vain pikaisesti kosketti niitä ja totesi, että kovin kiinteiltä tuntuvat. Kainaloista sama juttu, ei löytänyt niistä kuin yhden patin, vaikka kerroin että niitä kummallakin puolella tuntuu useita. (Ovat olleet siellä ainakin viisi vuotta.)

Jos en olisi kysellyt ahkerasti, en tiedä olisiko hän puhunut kahta lausetta enempää. Hän kertoi että minulle on tulossa koko oikean rinnan poisto eli ablaatio.  Sen osasin arvata, koska rintani ovat melko pienet ja patti iso. Poistoleikkauksen yhteydessä oli ehdotettu tehtäväksi välitön rekonstruktio LD-menetelmällä, eli selkäpuolelta käännettävällä kielekkeellä. Tämä tuli minulle aivan puun takaa! Kaiken lukemani perusteella olin päätellyt, ettei mitään korjausleikkauksia ole tarjolla ennen kuin vähintään vuoden kuluttua rinnan poistosta. Tartuin tarjoukseen, koska kyllähän yksi iso leikkaus on parempi kuin kaksi. Eikä "puolikkaan naisen" elämä tuntunut kovin mukavalta ajatukselta.

Lääkärin huoneesta menin sairaanhoitajan puheille. Häneltä sain pyytämällä tulosteen diagnoosistani, koska halusin jotain mustaa valkoisella enkä kostunut lääkärin puheista juurikaan. Seuraavaksi minut lähetettiin labraan verikokeisiin ja sen jälkeen toisen sairaanhoitajan puheille kuulemaan enemmän leikkauksesta ynnä muusta. Häneltä sain leikkausajan.

Korjausleikkauksia tekevä lääkäri on seuraavat kaksi viikoa lomalla, joten sain leikkausajan kolmen viikon päähän, torstai 25.6. Leikkausta edeltävänä päivänä tehdään vartijaimusolmukkeen gammakuvaus sädesairaalassa. Huh. En ole koskaan kuvitellut, että joutuisin astumaan sädesairaalan ovesta potilaana. Sillä paikalla on kolkko kaiku. Imusolmuketutkimuksen tulosten perusteella leikkaava lääkäri (jonka siis tapaan vasta juuri ennen leikkausta) päättää mm. tyhjennetäänkö kainalosta kaikki imusolmukkeet, vain muutamia vai ei yhtään. Siis onko syöpä mahdollisesti levinnyt vai kiltisti aloillaan.

Kysyin tältä asiantuntijasairaanhoitajalta milloin saisin tietää onko edessä mahdollisesti sytostaatteja tai sädehoitoa. Hän oli sitä mieltä, että jos kerran uusi rinta rakennetaan heti poiston yhteydessä, mitään lisähoitoja ei ole tulossa. Ihmettelin ja kyselin joten hoitaja vielä soitti kollegalleen, joka oli samaa mieltä: ei sytoja tai säteitä.

No minähän olin näistä uutisista aivan riemuissani! Ei tulekaan puolen vuoden hoitorumbaa ja pitkää sairauslomaa, kuten olin olettanut, yksi leikkaus vain ja that's it.

Sain ison nipun esitteitä ja ohjeita ja vielä passituksen sydänfilmiin, mutta askel oli nyt kevyt. Odottelin, että miesystäväni pääsee töistä ja kerroin hänellekin hienot uutiset. Sitten hain lapset kotiin, olivat juuri palanneet reissusta. Enkä saanut vieläkään kerrottua heille syövästäni, kun oli niin paljon muuta, mukavampaa puhuttavaa.

Illan tullen hymyni kuitenkin pikkuhiljaa hyytyi kun aloin miettiä asiaa tarkemmin. Luin lisää rintasyöpäfoorumia ja korjausleikkaustarinoita ja huomasin, että moni välittömän rekonstruktion läpikäynyt on saanut sytot ja säteet ja vaikka mitä!

Miten ihmeessä nuo sairaanhoitajat saattoivat vakuutella, ettei hoitoja ole tulossa, koska syövän levinneisyyttähän ei voi päätellä ennen kuin saadaan imusolmuksetutkimuksen tulokset ja leikkauksen jälkeinen tulos patologilta, joskus viikkojen kuluttua. Se vasta kertoo tarkemmin millainen pahalainen on kyseessä. Ja kaiken järjen mukaan sitten vasta voi päättää mitä lisähoitoja on tulossa...

Tuon alussa olevan diagnoosin sanat "infiltrating" (joka tarkoittanee samaa kuin "invasive"?), "high grade" ja "komedotyyppinen" saavat hälytyskellot soimaan, nyt kun olen googlaillut mitä ne oikeastaan tarkoittavat. (Eivät mitään mukavaa.)

Ehkäpä saisin tänään aikaiseksi soittaa syöpäyhdistykseen ja pyytää jonkinlaista vertaistukea. Varmasti Jyväskylän kokoisessa kaupungissa (tai tässä ympäristössä) on muitakin samassa veneessä soudelleita.

Nyt en tiedä itkeäkö vai nauraa. Iso leikkaus on joka tapauksessa edessä, mutta mitä sen jälkeen... taivas yksin tietää. Nyt vain odotellaan. Rintasyöpä on tehnyt etäpesäkkeen mieleen.