Takana aivan täydelinen viikonloppu, kaikki rakkaat koolla (mikä on harvinaista), pitkä kesäloma alkanut. Maaseudun rauha, kasvimaan kuopsuttelua, pyykit ulkona kuivumassa, hyvät löylyt rantasaunassa ja pikainen, virkistävä dippaus järvessä, makoisat sapuskat pallogrillistä, leppoisia hetkiä pihakeinussa... Voisiko ihanampaa olla? Välillä lipsahtaa mieleen ajatus oikeassa rinnassa muhivasta pahalaisesta, mutta en anna sen nyt pilata ehkä viimeistä huoletonta viikonloppua aikoihin.
Minulla on hyvä pieni elämä. Olen onnellinen. Välillä mielessä käy ajatus, että on melkein epäreilua, että joku saa olla näin onnellinen, kun toisilla on sairautta, hätää ja vastoinkäymisiä. Onkohan onnea annosteltu jokaisen elämään jonkinlainen kiintiö? Olenko nyt käyttänyt omani?
No, ehkä tämä onnellisuus on ladannut minuun voimaa kestää tulevat koettelemukset. Näin toivon. :)
Mieli on hassu. Huomaan huolehtivani työasioita, miten siellä pärjätään syksyllä, jos olen poissa, pitäisikö jossain välissä käydä järjestelemässä vielä kansioita niin, että sijainen löytää sieltä tarvitsemansa, pystynköhän hoitojen välillä käymään töissä.... Huomaan myös huolehtivani hoidoissa käymiseen liittyviä asioita, pystynkö ajamaan autoa, kukahan hoitaa kissat jos joudun olemaan öitä pois kotoa...
Vielähän en siis tiedä tulevista hoidoista tuon taivaallista! Mutta lukemieni blogien ja foorumikirjoitusten perusteella on jo muodostunut aika selkeä kuva siitä, miten hoitoketju useimmilla etenee. Iso kiitos kaikille heille, jotka ovat matkaansa jakaneet kirjoittamalla! Juuri nyt en voi puhua tilanteestani oikeastaan kenellekään, joten kaikki tieto on kullan arvoista. Välillä tieto kyllä lisää tuskaa, mutta en ole ihme kyllä vielä mihinkään murheen suohon ollut uppoamassa.
Tiedän, että esimerkiksi Facebookissa täytyy olla rintasyöpään sairastuneiden tukiryhmiä, mutta ne on piilotettu todella hyvin (ja ymmärrän kyllä miksi). En ole löytänyt johtolankoja myöskään foorumeilta tai blogeista. Enkä ainakaan tiedä tuntevani kuin yhden tämän läpikäyneen ihmisen, joten toistaiseksi olen googlailun varassa. Mutta ehkäpä huomenna saan neuvoja tai soitan paikalliseen syöpäyhdistykseen ja kysyn vertaistuesta.
Tätä olen toivonut joskus ennenkin, mutta nyt aivan erityisesti: olisipa mulla sisko!
Huomenna. Huomenna tähän aikaan tiedän jo enemmän. Aamupäivällä on aika Keski-Suomen keskussairaalaan kirurgian poliklinikalle. Siellä siis ilmeisesti saan ajan leikkaukseen ja jonkinlaista tietoa siitä, mitä poistetaan.
Huomenna kerron lapsille. Tällä hetkellä he todennäköisesti kieppuvat Gröna Lundin huvipuistolaitteissa nauttimassa kesälomasta.
Kenelle muille kerron? Se onkin iso kysymys, jota edelleen pyörittelen. Yhä houkuttelevampi on ajatus Facebook-päivityksestä rajatulle, mutta isolle joukolle ystäviä.
Eilen eksyin kauppareissulla tapani mukaan lankahyllylle, ja jotenkin hassusti sieltä päätyi ostoskoriin viisi kerää bambulankaa. Alitajunta oli jo valmiiksi suunnitellut pipon, joka virkataan afrikankukista! Minähän en siis pidä mitään päähineitä, ikinä. (Ehkä korkeintaan lumitöitä tehdessä tai polttopuita hakiessa, ettei tukka mene silmille.) Tämä pipo tulisi siis palelevan pääni suojaksi, jos tässä pelissä sattuisi käteen tulemaan sytostaattikortti. Tai en tiedä suojaisiko se pipo enemmänkin vastaantulijoita ikäviltä syöpäajatuksilta...
Huomasin myös yhtenä päivänä suunnittelevani miten villasta saisi huovuttamalla oikean näköiset rastat ja miten ne kiinnitetään pipoon. Olen aina halunnut rastat! :D
Tänään kuntoilen kuuraamalla lattiaa poikani uudessa, tyhjässä asunnossa. Illalla voisi käydä kävelyllä ja huomenna uimahallissa. Ajatuksena olisi olla hyvässä kunnossa fyysisestikin, kun tuleva rumba alkaa. En ole mikään sporttinen tyyppi, mutta miesystäväni onneksi kävelyttää minua kiitettävän usein. :)
Myös syömisiini aion nyt kiinnittää entistä enemmän huomiota. Olen jo seitsemisen vuotta vältellyt turhia hiilihydraatteja, aluksi painonpudotuksen takia ja nyttemmin vain vhh-ruokavalion tuoman hyvän, nälättömän olon takia. Muistan myös lukeneeni, että ketogeeninen dieetti ikäänkuin tappaa syöpäsolut nälkään, joten nyt ehkä viimeisetkin kaupan jätskit ja muut turhuudet pois ja takaisin tiukemmalle linjalle. Ei siitä haittaakaan voi olla.
Luin myös, että kurkumaa käytetään maailmalla syövän ehkäisyssä ja hoidossa, joten illan ruokalistalla on kurkumalla maustettuja itsetehtyjä kalapuikkoja ja kukkakaalimuusia. Nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti