Ulos kaapista

Tervetuloa, jos päädyit lukemaan tätä Facebook-päivitykseni kautta. Jos tulemme kadulla vastakkain ja kysäisemme kuulumisia, vastaus on yleensä se pakollinen "Mitäs tässä. Ilmojakin on pidellyt." tai jotain vastaavaa. Juhannuksena tuo oletettu perusvastaus tuotti minulle jo tosissaan vaikeuksia! Täältä voit lukea mitä minulle ihan oikeasti kuuluu, jos kiinnostaa.

Minulla on siis rintasyöpä. Ensi torstaina oikea rintani poistetaan ja näillä näkymin jo samassa, koko päivän kestävässä leikkauksessa tilalle rakennetaan uusi. Ihan pelkällä leikkauksella en kuitenkaan tule selviämään, enkä ehdi potea tätä kaikkea kesälomani aikana. Lopullista tietoa syöpäni laadusta ja mahdollisesta levinneisyydestä pitää odottaa ainakin heinäkuun puolen välin tienoille asti, mutta se on jo tiedossa, että sairauslomaa on edessä puolisen vuotta. Luvassa on luultavimmin ainakin viitisen kuukautta sytostaattihoitoja ja niiden myötä hiustenlähtöä ja kaikenlaista muutakin pientä riesaa siitä ilosta, että syöpäni saadaan myrkytettyä hengiltä. Mahdollisesti muitakin hoitoja - ja loppuelämän pelko syövän uusiutumisesta.

Halusin "tulla kaapista" syöpäni kanssa, koska haluan että tästä puhutaan! Siis syövästä yleensä, ei juuri minun tapauksestani. Tilastojen mukaan joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään ja THL:n mukaan peräti joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossain elämänsä vaiheessa. Hurjia lukuja! Luvuista huolimatta minä tiedän tuntevani tasan yhden rintasyöpään sairastuneen. Tästä voisi äkkinäinen päätellä, että tunnen siis tosi vähän naisia. TAI että rintasyövästä ei vain puhuta.

Suomessa hoidot ovat huippuluokkaa ja tilastojen mukaan n. 89% rintasyöpään sairastuneista on elossa vielä viiden vuoden kuluttua. Melko usein syöpä kuitenkin uusiutuu ja yllättäen nuorilla potilailla uusiutumisriski on suurempi (nuoriin iskee aggressiivisemman sortin syöpä). Jostain luin, että jopa joka kolmannella sairastuneella rintasyöpä uusiutuu. Jos uusiutuminen on paikallista, siis edelleen rinnoissa, se voidaan vielä nujertaa, mutta levinnyttä syöpää ei voida pysyvästi parantaa. Erilaisilla hoidoilla sitä voidaan mahdollisesti "pitää kurissa" vuosiakin, mutta varsinaista parannuskeinoa ei ole.

"Rintasyövän uusiutuminen riippuu taudin levinneisyydestä sekä aggressiivisuudesta. Jos tauti ei ole toteamishetkellä levinnyt kainalon imusolmukkeisiin, se uusii 10 vuoden aikavälillä 25 prosentilla potilaista. Jos syövän etäpesäkkeitä todetaan toteamishetkellä yhdestä kolmeen kainalon imusolmukkeissa, sen uusiutumisprosentti on 65. Jos etäpesäkkeitä on yli neljä, uusiutumisprosentti on noin 85–90" (lähde: terve.fi)

Tunnen (enimmäkseen vanhoja) ihmisiä, joiden mielestä sairaudet ovat häpeällisiä ja siksi niistä ei myöskään ole sopivaa puhua. Myönnettäköön, että vaikkapa maksakirroosista tulee mieleen, että ahkeralla alkoholinkäytöllä on ehkä osuutta asiaan. Tai keuhkosyöpä: mitäs on pössytellyt, sen siitä saa. Mutta entäs rintasyöpä? Mitä olen tehnyt väärin? Tiedetään, että tupakointi, alkoholin käyttö, liikkumattomuus, vääränlainen ravinto ja ylipaino ovat riskitekijöitä. Tupakointia lukuunottamatta olen syyllistynyt kaikkiin noihin (mutta olen kyllä myös aika hyvin parantanut tapojani). En kuitenkaan suostu jossittelemaan ja katumaan tekemisiäni tai syömisiäni. Ajattelen, että minulle nyt on vain sattunut huonot kortit käteen. Ja parempi minulle, kuin vaikkapa lapsilleni!

Rintasyöpien määrä on viime vuosikymmeninä Suomessakin moninkertaistunut, vaikka väki täällä muuten on terveempää kuin koskaan ennen ja terveyden-huolto on huippuluokkaa.
Syöpä on ovela ja arvaamaton. Minullakaan ei rinnassa tuntunut minkäänlaista kyhmyä, päinvastoin. Kasvain on oikeastaan ainoa tasainen kohta muuten muhkuraisissa rinnoissani! Jonkinlainen tihentymä tai tiivistymä. En ollut huomannut sitä tunnustelemalla, enkä olisi huomannutkaan, ellei nänni olisi alkanut vetäytyä sisäänpäin ja rinnan ulkonäkö siis muuttua. Ilman oman terveyskeskuslääkärini patistelua en olisi varmasti vielä pitkään aikaan huomannut hankkiutua mammografiaan, vaikka minut on komennettu sinne kontrolliin kahden vuoden välein. (Edellinen kerta oli viitisen vuotta sitten.)

Joku huomaa rinnassaan patin, pienenkin. Ensimmäinen oire voi olla myös kipua, kuumotusta tai jonkinlaista eritettä rinnasta. Moni ei itse huomaa mitään. Tutkithan rintasi, ystäväni! (Jos et tiedä miten, ohjeita löytyy netistä, esim. täältä.) Katso myös välillä peiliin "sillä silmällä" - ja jos saat kutsun mammografiaseulontaan, ota se kiitollisena vastaan! Varhaisessa vaiheessa löydetty syöpä on huomattavasti paremmin hoidettavissa.

Pahoittelut, tästä tuli nyt vähän tällainen "too much information" -kirjoitus, mutta sitähän tämä koko blogi onkin, tietoa minun rintasyöpämatkastani kaikkine mutkineen. Haluan myös nimenomaan kertoa tilanteestani itse, vaikka sitten tämän blogin kautta, koska tiedän että asiaa joka tapauksessa repostellaan kylillä. Täältä voi tarkistaa faktat. :)