syöpäkirjavinkit

Olen aina lukenut paljon, sattuneesta syystä viime aikoina erityisesti erilaisia syöpää, enimmäkseen rintasyöpää, käsitteleviä kirjoja. Tässä niistä pienet kuvaukset.

Päivitän tätä sivua sitä mukaa kun saan kirjoja luettua ja linkitän sitten tämän aina uusimpaan tekstiini.  (Myöhemmin luvassa lisääkin kirjoja...)

Marja Aarnipuro: Rintasyöpävuosi (2011)

Apu-lehden päätoimittaja Marja Aarnipuro on sairastanut rintasyövän ja kirjoittanut kokemuksistaan kaksi kirjaa. Rintasyöpävuosi on tietokirja. Oman tarinansa lomaan Aarnipuro on sijoittanut tietolaatikoita, joissa kerrotaan rintasyövästä ja sen tämänhetkisistä hoitokäytänteistä. Kirjaa voi suositella esimerkiksi vastasairastuneelle tai tämän läheisille, jotka kaipaavat tietoa hoitopolun etenemisestä.
Sain tämän käsiini siinä vaiheessa, kun olin jo kahlannut mittavan määrän rintasyöpää käsitteleviä nettisivuja ja blogeja, joten itse en saanut tästä juurikaan uutta tietoa.

Aarnipuron toinen kirja on nimeltään Rintasyövän jälkeen (2014), jonka aion lukea sitten joskus ensi vuoden puolella, kun se (toivottavasti) on omalla kohdallani ajankohtainen. Siinä kerrotaan ymmärtääkseni paljon myös itsellänikin edessä olevien hormonihoitojen moninaisista vaikutuksista elämään, enkä halua edes ajatella vielä sellaista! :D



Niina Repo: Arpi (2008)

Lohduton ja lohduttava. Vahvoja tuokiokuvia rintasyöpään sairastuneen naisen, pienten lasten äidin elämästä, rooleista, peloista, naiseudesta. Tuttuja ajatuksia, joita ei ole lupa sanoa ääneen. Vahvoja sanoja, vahvoja kuvia. Kirjan valokuvat on ottanut Laura Malmivaara ja niissä Niina Repo leikittelee erilaisissa rooleissa ja tunnelmissa, syöpäpotilaalle tutuissa peruukeissa ja välillä ilman.

Monet kirjan ajatuksista kolahtivat kovaa nyt, osa varmasti matkani jossain toisessa vaiheessa. Tämän kirjan aion kaivaa käsiini myöhemmin uudelleen.

Repo muuten tekee Jyväskylän yliopistoon väitöstutkimusta voimauttavasta sanataiteesta ja sen merkityksestä ison kriisin kokeneille. Myös siihen haluaisin tutustua!

"kun ei ole enää, tavallaan, mitään menetettävää, ei ole mitään
menetettävää, ei tarvitse pelätä, olla huolissaan mistään, ja parasta tässä 
uudessa itsetunnossa on, että voi vihdoin avata suunsa ja puhua niistä
asioista, joista haluaa, koska ennenhän se ei ollut, ymmärräthän,
mitenkään,
ei missään nimessä
mahdollista"



Kluun: Vaimo kävi lääkärissä (2003)

Olen lukenut tämän kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2007 ja laittanut sen silloin BookCrossing-kirjana kiertämään. Muistaakseni tuona(kin) vuonna minulta oli jostain rinnan patista otettu ohutneulanäyte ja niissä tunnelmissa olin varmaan tuon kirjan hankkinut. 

Tämä on aika erilainen rintasyöpäkirja. Sen on kirjoittanut mies, jonka vaimo todella on kuollut rintasyöpään. Kirja on fiktiivinen, mutta perustuu kuitenkin monilta osin kirjailijan omaan elämään. Päähenkilöt ovat päälle kolmikymppisiä amsterdamilaisjuppeja, joilla on pieni lapsi ja elämä kuin kuvalehdestä. Tuon idyllin ja vaimon upeat rinnat tuhoaa kuitenkin rintasyöpä. Mies on monofobi, hyppää vieraissa, bailaa ja ryyppää, ja yrittää siinä sivussa hoidella työnsä ja avioliittonsa, vaihtelevalla menestyksellä.

Kirja on täynnä viittauksia musiikkiin ja jalkapalloon, lisäksi monet asiat on esitelty erillisissä laatikoissa muun tekstin seassa, mikä on vähän häiritsevää, mutta muuten ihan luettava opus. Itkettää, naurattaa ja viihdyttää.

John Green: The Fault in Our Stars (2012)

Sairaalassa ollessani luin aika hauskan, lähinnä young adult -kategoriaan sopivan kirjan, jossa kuitenkin on vakava pohjavire: The Fault in Our Stars (Tähtiin kirjoitettu virhe), jossa nuorilla päähenkilöillä oli kaikilla syöpä. Yksi kulkee kaikkialle happiviiksissä raahaten happisäiliötä mukanaan, toisella on jalkaproteesi ja kolmas menettää näkönsä syövän takia. Tarina kuitenkin sinänsä kertoo aivan muusta kuin sairastamisesta, nuorten sanailu nokkelaa, päähenkilöt eläviä ja uskottavia, kaikenkaikkiaan siis kiva kirja. Nessuja kuitenkin tarvitaan.

Kirjasta on tehty elokuvakin, pidin kovasti myös siitä.



Elina Pulli: Tukkasurma (2015)

Dekkari, jonka päähenkilö, lastentarhanopettaja Maaria Talaskivi sairastaa rintasyöpää. Sairauslomansa kuluessa hän alkaa selvitellä työpaikallaan tapahtunutta henkirikosta. 

Kirja lomittaa mukavasti päähenkilön syöpähoidot, sairauteen ja sen uhkaamaan naiseuteen liittyvät tuntemukset sekä rikosten selvittelyn. Tarinasta ja kirjan kielestä jäi jollain tavalla hieman viimeistelemätön maku, mutta ihan luettava kirja tämä kuitenkin oli. Dekkarien ystävät varmasti tykkäävät.

 

Annukka Kyytinen: Diagnoosi: Rintasyöpä (2010)

32-vuotiaana rintasyöpään sairastuneen Annukan Hoidon tarpeessa -blogin  tekstit on koottu kirjaksi. Jo kirjan takakannesta käy ilmi, että Annukka hävisi taistelunsa ja menehtyi syöpään noin kaksi vuotta diagnoosin jälkeen. Tähän kirjaa ei siis kannata tarttua, jos haluaa vain onnellisia loppuja. 

Annukan syöpä oli levinnyttä, parantumatonta laatua, mutta en usko nähneeni noita nimenomaisia ilmauksia hänen teksteissään kertaakaan. Kaiken aikaa hän suuntasi katseensa tulevaisuuteen, kävi hoitojen lomassa myös töissä, opiskeli, matkusteli ja nautti elämänsä jokaisesta päivästä. Viimeiset blogitekstit ovat hänen läheistensä kirjoittamia tilannekatsauksia.

Blogitekstit eivät ehkä kirjana toimi aivan kuten ne suoraan netistä luettuna toimisivat. Olisin kaivannut lukeakseni myös ne lukuisat kommentit, joita blogiin tiedän tulvineen ja välillä olisin varmasti kommentoinut itsekin.
Tämä on yksi tarina, näinkin voi rintasyöpä nuoren ihmisen kohdalla mennä.



Pirjo Kainulainen: Ammattina potilas (2012)

Takakannesta: "Ammattina potilas on koskettavan rankka kuvaus laajalle levinnyttä syöpää sairastaneen kroonikkopotilaan elämästä. Elämästä, josa syöpä vaatii vuosi vuodelta lisää ja jokaisen valoisan hetken kääntöpuolella häilyi raastava taistelu ylivoimaisen tuntuista vastusta vastaan.
Kirja on eräänlainen testamentti, kirjailijan tapa valmistautua väistämättömään. Se kaappaa lukijan otteeseensa ja kuljettaa läpi koko inhimillisten tunteiden kirjon."

En ole vielä ehtinyt lukea tätä kirjaa. Päivitän siis ajatuksiani tästä joskus myöhemmin. I'll let you know.



Kristiina Hanhirova: Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia (2014)

Hanhirova kirjoittaa miehensä sairastumisesta akuuttiin leukemiaan ja siitä miten se vaikuttaa perheen elämään. Takakannen arvostelusitaattien perusteella luvassa on itkua ja naurua, raivoa ja rakkautta.

Päivitystä luvassa, kunhan ensi luen tämän. Vaikuttaa hyvin kiinnostavalta!